Pammukan kennel

Voi miten ihana oli tänään nähdä Vipinää!  Kovasti on pikkuinen ehtinyt kasvaa lyhyessä ajassa, ja niin vanttera ja terve pentu. Siipitreenejä tehtiin yhdessä, oli mukava nähdä miten yhteistyö lähtee sujumaan! : )

Nyt suunnittelemaan pentutapaamista.. olisi niin mukava nähdä nuo muutkin pentuset.. Ehkäpä tammikuussa!

On tylsää olla kipeä, varsinkin kun tuli itse hankittua tämä olo rokotteella. Iskä on uskollisesti auttanut koirien hoidossa, kun en ole itse pysynyt jalkeilla laisinkaan. Ja minulla kun oli vaikka mitä viikonlopuksi suunnitteilla, riistatreeneistä lähtien… :/ Mutta ei auta, ensi viikonloppuna sitten..

Mutta jotain hyvääkin, on sitten tullut roikuttua tässä koneella enemmän. Sain aikaan kasvateille omat sivut, tervetuloa kasvattien omistajat! Ohjeet saatte minulta, katsotaan miten lähtee pelittämään.

Hassua, löysin pari kommenttia, jotka eivät jostain syystä olleet tulleet lainkaan näkyviin minulle aiemmin.. Pahoittelen Riina ja äiti-muori, en tiedä missä oli probleema… Nyt pitäisi näidenkin kommenttien näkyä!

Ihanaa kuulla pikkuisista, että kaikilla menee uusissa kodeissa hyvin! Se saa hyvälle mielelle. Nyt täällä jo suunnittelen, että milloinhan tavattais koko porukalla. Pennut taitavat kasvaa aika vauhdilla! Jännittävää päästä näkemään sitten :)

Voi näitä hassuja aikuiskoiria Iloa ja Välkettä..kun pennut lähtivät niin nämä ovat aivan seonneet.. Leikkivät ihan hurjina olkkarissa, niin että matot eivät pysy paikalla. Kamala röhkintä, ärinä ja murina kuuluu vain kun painivat. Ei uskoisi että Ilokin on jo reilut 9 vuotta! :O 

Välkkeen kanssa kävimme tiistaina tutustumassa uuteen treeniporukkaan pelastuskoirasaralla. Olimme hallissa tottistelemassa. Välke esitti mainiota seuraamista ja maahanmenoa, paikallamakuukin onnistui täysin vieraassa hallissa häiriön alaisena hyvin, hyppyä tehtiin myös lelun kanssa hyppynoutona. Luoksetulossa täytyy eteen tulemista harjoitella, samoin kapuloiden kanssa. Pikku neiti oli aivan vallattoman iloinen päästessään töihin! Saa nähdä tuleeko meistä tämän ryhmän jäseniä, ensi viikolla mennään varmaan raunioille ja sitten saadaan varmaan tietää päästäänkö porukkaan. Aika iso ryhmä täällä on, aikaa menee treeneissä monta tuntia.  Jyväskylässä tottui niin tehokkaaseen pieneen treeniporukkaan..ja välillä oli sitten isompia yhteistreenejä. Mutta täytyy koettaa sopeutua. Kai se aina vie aikaa että pääsee ryhmään sisälle…

Kotona tuntuu silti autiolta ja hiljaiselta. Kuinka minulla onkaan ikävä pikkuisia rakkaita pentusia… ♥ Ikävää helpottaa tieto siitä, että lapsilla on kaikki hyvin. Kasvattien omistajilta saadut viestit saavat hyvälle mielelle: Pennuilla on mennyt hyvin, kaikki ovat reippaita ja rohkeita, sekä sopeutuneet hienosti uusiin koteihin.

Päivitykset: Linkki Veli Kullan omille sivuille, Vilkkeelle oma sivu, ensimmäinen pentue-sivua muokattu ja lisätty tulevaisuuden suunnitelmia.

Eilen lähtivät kaikki tytöt uusiin koteihin ja tänään sitten Veli Kultakin. Onnea matkaan pikkuiset! 

Koti on niin hiljainen. Ei kuulu pentujen tassujen tepsutusta, eikä pikkuista murinaa ja haukuntaa.. Eikä viisi ihanaa pikku kuonoa tule pusuttamaan, eikä puremaan lahkeita.. Kyllä lähti osa sydämestä pikkuisten mukana..niin tyhjä olo. Ikävä. 

Eilen olimme eläinlääkärillä!  Kaikille pennuille tehtiin eläinlääkärintarkastukset ja laitettiin mikrosirut. Koko klinikan väki ihasteli vauvojen reippautta ja kullanväristä turkkia. Kaikki pennut todettiin terveiksi :)

Oli muuten tarkka eläinlääkäri, pennut syynättiin maan perusteellisesti ja hyvä niin. Kuunneltiin sydän ja keuhkot, katsottiin ja tunnusteltiin iho, turkki, jalat, tassut, lihakset, luusto, korvat, silmät, kuulo, näkö, purenta ja takahampaatkin, mikä onnistui hienosti, kun suurin osa pennuista haukotteli juuri sopivasti:) Eläinlääkäri teki myös  pienen neurologisen testin, eli miten pennut reagoivat jaloillaan esteeseen kun niitä nostetaan sitä kohti.

 Automatka sujui farmarin takakontissa kuljetusbokseissa. Menomatkalla nousi aluksi aikamoinen vikinä takakontissa, mutta pian suurin osa pennuista rauhoittui. Vilinä vain oli sitä mieltä, että se ei todellakaan tahdo olla boksissa ja kiljui kuin syötävä muiden pentuen nukkuessa. Tulomatkalla olivat sitten kaikki pennut ihan rauhallisia, myös pikku kiharaturkki <3

Tänään kävin Vilinän, Vivahteen ja Veli Kullan kanssa ulkona yksitellen. Pennut olivat tosi rohkeita! Ne seurasivat hienosti minua. Lehtiä kannettiin pikkuisissa suissa ja kirmailtiin puskien juurella. Vivahde pääsi moikkaamaan naapuriakin. Ensin vähän jännitti, mutta sitten alkoi pikkuinen häntä heilua ja pusuakin tarjottiin kovasti :) 

Ulkoilu jäi harmittavan lyhyeksi, kun alkoi satamaan vettä. Ja sitten se vesisade vielä muuttui kunnon lumipyryksi! Ei uskalla vauvoja vilustuttaa. Mutta toivottavasti huomenna pääsemme taas ulkoilemaan! Jos ei vielä tulis talvi…