Vipinä, Vilke, Antton, Välke, Ade ja Muru

Koko porukka yhteiskuvassa.

Siskokset Vilke ja Vipinä.

Hei, minä olen Antton!

Pikku poika täyttää tänään 4 kk. Kävin räpsäisemässä luppakorvista muutamia kuvia pihalla. Välkettä ei kuvanotto kiinnostanut sitten yhtään, kuten alla olevasta kuvasta näkyy.. Antton osasi hienosti odota-käskyllä poseerata : ) Poika on kasvanut hirmuista vauhtia. Tällä hetkellä tuntuu, että koko koira on vaan yhtä jalkaa ja häntää. Ruoka on kuitenkin ruvennut maistumaan, ja nyt on jo lihaksiakin pienellä. Toinen palli ei ole vieläkään laskeutunut, ja eläinlääkärin mukaan on epätodennäköistä, että se vielä laskeutuisi. Harmittaahan se, kun oli jalostuskoira toiveissa itselle jättää, mutta minkäs tuollaisille asioille mahtaa. Onneksi pelastuskoira ei tarvitse palleja ihmisten etsimiseen ; )  Pääasia, että koira olis muuten terve!

Antton on luonteeltaan aivan ihana. Sillä on erinomainen keskittymiskyky. Lisäksi se ei hätkähdä mistään uusista tilanteista, vaan on aina itsevarmana menossa joka paikkaan. Metsässä se liikkuu aivan tosi ketterästi ja on erittäin nopea! Ja huonoja puolia..ai onkos sillä niitäkin :) Kaipa niitä on kaikilla, enemmän tai vähemmän.  Anttonilla on vahva vartiointivietti, se ilmoittaa herkästi kaikesta haukulla, joten tähän on pitänyt kiinnittää huomiota sen kanssa elämisessä. Ja onhan sillä toki vieterijalat..monesti olen ajatellut että Nopsajalan sijaan siitä olisi voinut tulla pomppujalka, niin herkässä on hyppiminen.. ja kieli lipoo jatkuvasti. Siis, aivan hellyyttävä otus♥   

Anttonin kanssa ollaan tähän asti tehty pelastuskoiratreeneissä tuuliharjotteita, jälkiharjoituksia ja pentutottista. Nomepuolella Antton on tehnyt damien etsimistä ja riistan kantamisharjoituksia. Antton on erittäin riistaviettinen. Damit eivät ole yhtään niin kivoja kuin itse riista. Lupaava nome-koira siis! Meidän personal trainerilta pitäisikin pyytää vinkkejä tähän nome-puoleen ; ) Koska ihan kuin olis tullu luvattua, että tästä koirasta tulee myös nomekoira!

Teimme vapaana mukana kulkemista, kontaktia, luoksetuloa, perusasentoa ja sitten pujottelimme yksitellen muut koirat, niin että oma koira oli vapaana. Antton kulki upeasti mukana. Että minä olin ylpeä pikku luppakorvastani : ) Lopuksi rauhoittumista, niin että koira makasi rentona kyljellään. On tosi mukava olla mukana ohjatulla kurssilla.

Suoritus alkoi maasto-osuudella, jossa Välke teki alkuosuudella erittäin hienoja pistoja. Paljon tuli tyhjiä alkuun, ensimmäinen maalimies oli jossain 150 m:n paikkeilla vanerilaatikossa. Välke ilmaisi hienosti ja jatkettiin suoritusta. Sitten Välke teki saman, minkä viime kokeessakin..eli kävi uudelleen laatikolla ottamassa rullan, vaikkei siellä enää tietenkään ketään ollut.. valeilmaisu siis. Onneksi yhdestä ei vielä peli katkennut, vaan jatkoimme suoritusta. Sitten seuraava maalimies löytyi myöskin piilosta, ilmaisu hienosti jälleen. Kolmas maalimies löytyi sitten istumasta puun vierestä, tässä matkalla ohjaajalta lipesi ote liinasta, mutta onneksi koira ei liinoineen hävinnyt metsään : ) Olin niin iloinen maastosta. Välke sai kehuja erinomaisista ilmaisuista ja innokkaasta työskentelemisestä. Valeilmaisu laski tietenkin hieman pisteitä. Tuota tyhjän piilon kiertoa meidän pitää harjoitella..

Tottiksessa noudoissa koira ei tullut hypyn ja esteen kautta takaisin :/ Tähän olin pettynyt, koska treeneissä Välke ei ole kiertänyt aikoihin. Ainiin, ja ohjaaja ei meinannut muistaa liikkeestä seisomaan jäämisliikettä voittajaluokan mukaisesti..sössin ihan urakalla sen, mutta onneksi oli kiltti tuomari ja koira malttoi olla paikoillaan vaikka “ohjaaja kävelikin ympäri kenttää” tuomarin sanoin ; ) Jäävät liikkeet menivät muuten upeasti, aina oikea asento! Samoin eteenmeno, luoksetulo ja paikallaolo. Kun saimme tottiksen pisteet, olin niin riemuissani! Koulari kasassa!!

Sitten olin aika lähteä esine-etsintään. Alueella oli ruutuun nähden sivutuuli. Välke löysi kaksi esinettä hienosti, mutta kolmas jäi vasempaan takakulmaan. Välke ei käynyt tuulen oikealla puolella, joten esine jäi sinne (ja saman tien se ykköstulos..). Välkkeellä on se haaste esine-etsinnässä, että se ei hyödynnä oikein tallattua aluetta, vaan etsii samalla tavalla kuin dameja. Näin ollen se ei palaa tallatulle alueelle, vaan etsii myös tämän alueen ulkopuolelta. Kaistaleilla vois saada tähän tarkkuutta.

Upea päivä kerrassaan! Turkulaiset oli kyl huippua sakkia, tänne mennään kokeilemaan uudelleenkin :)

25.9.2011 Närpiö, Pammukan Vilke Nome-B, ALO1 Mahtavaa Veikko! 

Tehtiin pilliluoksetuloja, pieni jälki, riistan noutamista, tervehtimisharjoituksia ja vähän myös pk-haun alkeita parin kiinnostuneen kanssa. Kaikki pennut noutivat varikset ja lokkiakin kantoivat. Osalla oli hiukan hankaluuksia, kun oli melko iso lokki. Olivat vähän ihmeissään, että mistä siitä saisi kiinni.. Ade kantoi hienosti ja ylpeänä Miialle asti, sillä on hyvä ote ja aika vahva into riistaan. Tytöt olivat kummatkin vähän kuumempina riistaan kuin pojat, joten tytöille kantamis- ja luovutusharjoituksia hihnassa, pojille taas täytyy muistaa näyttää riistaa useasti. Yhteistyö oli kaikilla erittäin hyvällä mallilla, kasvattaja on niin tyytyväinen!

Lapset pääsivät myös telmimään keskenään, vauhtia riitti. Kuvia tapaamisesta pääset katsomaan tästä.

Nyt sitten odottelemaan marraskuuta, jolloin tapaavat toivottavasti kaikki Pammukkalaiset toisensa leiriviikonlopussa..!

Iida on myös tokoillut Vilkkeen kanssa, tuloksena ALO2.. ei jäänyt ykkönen kuin muutamasta pisteestä!

Hurjan paljon onnea Veikko ja Iida!

Pikkupojalla ikää tänään 9 viikkoa. Mussukka ♥

Antton on aivan ihana pentu..se on vienyt täysin sydämeni! Se on kovin leikkisä ja niin mahdottoman viisaan näköinen, kun katsoa napittaa minua.

Yhtenä päivänä käytiin Anttonin kanssa kaupungilla retkellä. Mentiin bussilla torin laidalle, ja sitten vähän seikkailtiin ihmisvilinässä. Toriremontin takia olikin keskustassa aika paljon ääniä. Anttonia vähän ensin pelotti, ja se koetti pyrkiä syliin ja hieman vinkuikin. Mutta hetken kuluttua se meni ohi, ja kun siskoni tuli poikansa kanssa, niin sepä oli niin iloista että jännityskin unohtui. Ja ihmisiä oli kyllä paljon! Anttonia kävi moni paijaamassakin, kun onhan se niin hirmuisen söpö..

Antton on ollut myös mukana tallilla! Sielläkin se rakastaa vettä niin kovasti..se heittäytyi mahalleen pesupaikalle, jossa oli vettä ja läiski innoissaan. Tänään Antton odotti hienosti hevosen karsinassa kun ratsastin ja hoitaessa hevosta se oli kiinni sidottuna. Siihen se pikkuinen nukahtikin odotellessa. Tulipahan samalla kytkettynä olemisen harjoittelua. Hevoset ovat Anttonin mielestä jänniä, tai lähinnä niiden turvat. Tänään Juuno-heppa haisteli sitä kovin kiinnostuneena, mutta Anttonin mielestä se oli kyllä vähän liian jännää. Hevosten jalat puolestaan ovat Anttonille kai vain jonkinlaisia pylväitä…niiden välistä kyllä kirmataan. Joten vahdittava sitä on, ei se tajua yhtään varoa. Oman hevoseni lähelle en kyllä sitä edes päästä…kun se ei kamalasti tykkää lähelle tulevista koirista.

Noutoharjoituksia ollaan tehty pallolla, siivellä, kanipallolla ja pentudamilla. Ja tänään tallilla tehtiin myös kissan karvaisilla hiirileluilla, jotka Antton hienosti paikansi nenällään ja nappasi suuhunsa ;) Antton rakastaa karvaisia esineitä..kanipallo on maailman ihanin asia, samoin variksen siivet. Luovutukset tulee tosi hyvin, se juoksee innoissaan syliin saakka näyttämään aarteitaan. Aluksihan se oli sitä mieltä, että se vie kaiken vain itselleen, mutta treeni on tuottanut tulosta ja luottamusta, ja nyt se kyllä kirmaa kovaa vauhtia syliin asti. Edelleen teen sisällä treenejä pentudamin kanssa, jotta saan luovutukset varmoiksi.

Välke-äiti on aloittanut kunnon kohotuksen, eilen se pääsi ratsastuslenkille juoksemaan mukana. Välke leikkii myös erittäin mielellään Anttonin kanssa, niillä on oikein kunnon painileikit. Välke säätelee hienosti voimaansa, ja leikittää hellästi. Ihana seurata niitä ♥ Ilo puolestaan on sitä mieltä, että Antton on liian vilkas ja murisee heti jos pentu vähänkin lähestyy. Mutta yhtenä hetkenä ne olivat nukahtaneet aika lähekkäin..Ilo ei varmaan ollu huomannut. Ihan rauhassa tämä lauma tässä näyttää sopeutuvan toisiinsa :)

Seuraavaksi meillä onkin Anttonin kanssa suunnitelmissa tehdä vähän lisää kaupunkireissuja, aloittaa jälkiharjoitukset ja jatkaa luoksetuloharjoituksia. Antton on niin itsevarma menijä ulkona, ja varsinkin jos Välke on mukana, niin se seuraa vain äitiään.. Muutenkin Antton välillä katsoo, että jaa..pitäiskö tulla, vai jättää tulematta. Mutta me harjoitellaan. On se kulta-poika..

                                                                                                               Kuva: Pasi Puttonen

Hurjan paljon onnea Riinalle ja Taigalle! Aivan upeeta!